Miksi toisen maksa pettää, toisen ei? Minervan tutkimusryhmä etsii vastauksia solutasolta

Rasvamaksasairaus on yksi aikamme suurimmista, mutta näkymättömimmistä terveyshaasteista. Se koskettaa arviolta joka kolmatta ihmistä maailmanlaajuisesti. Lääketieteellisen tutkimuslaitos Minervan Rasvamaksasairaus ja diabetes -tutkimusryhmän johtaja, lääkäri ja tutkija Panu Luukkonen tekee tiimeineen työtä selvittääkseen, miksi tämä salakavala sairaus etenee toisilla vaaralliseksi maksakirroosiksi, kun taas toiset säästyvät pahimmalta.

Kansantautien juurisyyt sytyttivät tutkijan uteliaisuuden

Luukkosen polku tutkijaksi alkoi lääketieteellisen tiedekunnan penkeiltä Kuopiossa. Opintojensa aikana hän oivalsi, että suurten suomalaisten kansantautien, kuten tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien taustalla vaikuttaa usein sama tautiprosessi: insuliiniresistenssi.

– Innostuin metabolisen oireyhtymän ja insuliiniresistenssin tutkimisesta, ja matkan varrella opin, että kaikkein keskeisin elin metabolisen oireyhtymän synnyssä on maksa. Rasvoittunut maksa on erittäin vahvasti kytköksissä koko kehon aineenvaihdunnan häiriöihin, Luukkonen taustoittaa.

Halu tutkia kansanterveydellisesti merkittävää aihetta toi Luukkosen vuonna 2014 Minervaan, jossa hän aloitti väitöskirjatyönsä alan arvostetun professorin, Hannele Yki-Järvisen, tutkimusryhmässä. Haettuaan kansainvälistä kokemusta ja kartoitettuaan lisätietoa tutkijatohtorina Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa vuosina 2019-2022, Luukkonen palasi takaisin Minervaan, tällä kertaa ottaen vetovastuun tutkimusryhmän johtajuudesta. Luukkonen kokee nykyisen roolinsa unelma-ammatikseen:

– Olen luonteeltani pohdiskelija, ja koen, että tutkijan tehtävä on minulle paras mahdollinen ammatti; ei tämän parempaa työtä olekaan. Ryhmänjohtajan arki koostuu toki enemmän ohjaamisesta ja hallinnollisesta työstä, mutta koen olevani etuoikeutettu, että saan edelleen ruokkia tieteellistä uteliaisuuttani erittäin hyvien ja lahjakkaiden tutkijoiden seurassa. 

Miksi toisen maksa pettää? Mitokondriot suurennuslasin alla

Minervan tutkimusryhmän perinteikäs ja vahva osaamisalue on ollut rasvamaksasairauden elintapatekijöiden, kuten sokerisen ja rasvaisen ruokavalion, sekä perinnöllisten tekijöiden kartoittaminen. Nyt Luukkosen luotsaama ryhmä etsii aktiivisesti uusia tieteellisiä suuntia ratkaistakseen merkillisen epäsuhdan: miksi vain osalla rasvamaksapotilaista tauti etenee sen vaarallisimpaan muotoonsa, eli maksakirroosiin?

Vastausta etsitään tällä hetkellä solutasolta, tarkemmin sanottuna solujen voimalaitoksista eli mitokondrioista.

– Olemme saaneet vahvan johtolangan siitä, että maksan mitokondrioiden huono toiminta altistaa taudin etenemiselle. Tutkimme nyt monesta eri näkökulmasta, miksi näiden soluelinten toiminta häiriintyy toisilla ihmisillä. Selvitämme, onko mitokondrioiden heikkous perinnöllistä, miten ruokavalio vaikuttaa siihen, ja voisivatko mitokondriot olla tulevaisuudessa potentiaalinen kohde uusille hoidoille, Luukkonen kartoittaa.

Elintavat ovat tehokkain lääke – myös geeniriskistä kärsiville

Vaikka tiede kehittyy, tehokkain työkalu rasvamaksan hoidossa ja ehkäisyssä löytyy edelleen elintavoista. Luukkonen korostaa, että tilanne ei ole koskaan toivoton: maksa on uskomattoman uusiutumiskykyinen elin, ja elintapamuutokset alkavat näkyä siellä jo muutamassa päivässä.

Keskivartalolihavuus on suurin rasvamaksan riskitekijä, mutta pienikin painonpudotus tuo suuria tuloksia. Jo muutaman prosentin painonpudotus vähentää rasvaa herkästi juuri maksan seudulta. Noin 10 %:n painonpudotuksella voidaan jo vähentää maksaan kehittynyttä arpikudosta eli fibroosia. Myös säännöllinen liikunta parantaa maksan kuntoa, vaikkei paino edes putoaisi. Näiden lisäksi alkoholin välttäminen on keskeinen keino suojautua rasvamaksataudilta.

Nykypäivänä puhutaan paljon uusista laihdutuslääkkeistä, kuten GLP-1-analogeista. Luukkonen näkee ne positiivisena ja tehokkaana tukena silloin, kun sairaus on jo edennyt pitkälle ja potilas tarvitsee lisäapua, mutta muistuttaa elintapahoidon pysyvän aina hoidon perustana.

Entä sitten perinnöllisyys? Tutkimusryhmä on tutkinut paljon yleisiä geenimuutoksia (kuten PNPLA3, TM6SF2 ja MBOAT7), jotka muuttavat maksan rasva-aineenvaihduntaa ja altistavat rasvamaksalle. Luukkosella on lohdullista kerrottavaa niille, jotka kantavat näitä geenivariantteja suvussaan:

– Nämä geenit eivät toimi tyhjiössä, vaan ne vuorovaikuttavat elintapojen kanssa. Jos elintavat ovat kunnossa, geenimuutoksilla ei ole juurikaan vaikutusta. Geenimuutoksia kantavat ovat toki herkempiä elintapojen haitoille, mutta kääntöpuolena he myös hyötyvät elintapamuutoksista kaikkein eniten. Omilla valinnoillaan voi siis tehokkaasti vähentää perimän tuomaa riskiä.