Diabetestutkimussäätiön apuraha Minervalle tutkimukseen, jossa selvitetään uusien liikalihavuuslääkkeiden vaikutuksia rasvan verisuonistoon ja aineenvaihduntaan.
Professori Vesa Olkkosen (Minerva-instituutti) tutkimusryhmä sai 29. huhtikuuta 2024 Suomen Diabetestutkimussäätiöltä 25 k€:n apurahan hankkeeseen, jossa tutkitaan lihavuuden liitännäissairauksien taustalla olevia perusmekanismeja.
Uuden sukupolven diabetes- ja lihavuuslääkkeet ovat nousemassa lupaavaksi hoitomuodoksi liikalihavuuteen liittyviin aineenvaihduntahäiriöihin ja diabetekseen, erityisesti kahden inkretiinin, glukagonin kaltaisen peptidi-1:n (GLP-1) ja glukoosiriippuvaisen insuliinotrooppisen polypeptidin (GIP) analogit. Koska GLP-1/GIP:n tiedetään parantavan endoteelin toimintaa, on hyvin mahdollista, että GLP-1/GIP-reseptoriagonistien myönteiset vaikutukset sokerikontrollin hallintaan ja painonpudotukseen johtuvat osittain muutoksista rasvakudoksen verisuonistossa ja aineenvaihdunnassa.
Työhypoteesimme on, että GLP-1/GIP-reseptoriagonistien (semaglutidi, liraglutidi, tirzepatidi) suotuisat vaikutukset lihavuuteen ja kardiometabolisiin toimintoihin välittyvät osittain endoteelisolujen aineenvaihdunnan ja kommunikaation kautta ja edistävät näin rasvakudoksen tervettä toimintaa. Tavoitteena on ymmärtää molekyylitasolla GLP-1/GIP-reseptoriagonistien vaikutuksia rasvan endoteelisolujen aineenvaihduntaan ja endoteelisolujen ja adiposyyttien väliseen viestintään. Lisäksi semaglutidihoidon vaikutuksia rasvakudoksen verisuonistoon tutkitaan in vivo ihmisillä käyttämällä lääkkeellä hoidettujen potilaiden rasvakudoskoepalojen ns. omiikkatietoja.
Työ tehdään Minerva-instituutissa analysoimalla viljeltyjä endoteelisoluja sekä niiden ja rasvasolujen yhteisviljelmiä. Työhön liittyy useita kotimaisia ja kansainvälisiä yhteistyöhankkeita, ja se on osa M.Sc. Vaishali Chaurasiyan väitöskirjatyötä, joka on Olkkosen ryhmän jatko-opiskelija ja jonka toinen ohjaaja on vanhempi tutkija Ph.D. Nidhina Haridas. Tämä tutkimus tarjoaa uusia tietoja aineenvaihduntasairauksien patogeneesistä ja avaa mahdollisuuksia löytää uusia hoitokohteita liikalihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen hoitoon.