Miina Ollikainen on nimitetty geenitutkimuksen apulaisprofessoriksi Helsingin yliopistoon. Ollikainen johtaa tällä hetkellä Minervan tutkimuslaitoksessa monitekijäisten ominaisuuksien epigenomiikkaan keskittyvää tutkimusryhmää.
Uusi tehtävä antaa Ollikaiselle mahdollisuuden keskittyä koko tutkimusalan kehittämiseen ja seuraavan sukupolven kouluttamiseen.
“Olen tutkinut ihmisen genetiikkaa, epigenetiikkaa ja kaksosia jo pitkään. Vähitellen tutkimukseni on laajentunut yksittäisistä biologisista mekanismeista isompaan kysymykseen: miksi ihmiset eroavat toisistaan terveydessä, sairastumisriskissä ja ikääntymisessä”, Ollikainen kertoo.
Professorin tehtävässä hän pääsee vaikuttamaan siihen, millaisen tutkimusympäristön seuraava tutkijasukupolvi kohtaa. Tehtävä on mieluinen Ollikaiselle, jolle on aina ollut sydämenasia päästä kouluttamaan ja tukemaan uusia tutkijoita heidän uransa eri vaiheissa.
Tehtävään kuuluu myös vastuu genetiikan opetuksen kehittämisestä lääketieteellisessä tiedekunnassa.
“Genomi- ja geenitieto ovat kehittyneet valtavasti, ja haluan olla mukana varmistamassa, että tulevilla lääkäreillä ja muilla terveysalan asiantuntijoilla on valmiudet ymmärtää ja hyödyntää tätä tietoa.”
Jatkoa kaksostutkimuksen vahvaan perinteeseen
Helsingin yliopiston Meilahden kampukselle on rakentunut erittäin vahva ihmisen genetiikan ja genomitutkimuksen ympäristö. Uuden tehtävänsä myötä Ollikainen vaikuttaa niin yliopistolla, Suomen Molekyylilääketieteen Instituutissa kuin Minervan tutkimuslaitoksessakin, ja toivoo voivansa yhdistää näiden kolmen yksikön osaamista entistä saumattomammin tulevaisuudessa. Myös kansainvälisen tiedeyhteisön kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen kuuluu hänen tavoitteisiinsa.
“Toivon voivani avata uusia yhteistyömahdollisuuksia, mikä auttaa rahoituksen hankkimisessa. Samalla haluan tuoda näkyväksi sitä korkeatasoista tutkimusta, jota meillä jo tehdään”, Ollikainen kertoo.
“Erityisen tärkeänä pidän kasvavaa vastuutani suomalaisen kaksostutkimuksen tulevaisuudesta. Kaksostutkimuksella on Suomessa vahva perinne, jota haluan jatkaa ja uudistaa.”
Sama lihavuus, eri seuraukset
Ollikainen tutkii erityisesti lihavuuden ja ikääntymisen terveysvaikutuksia. Samanasteinen lihavuus ei johda kaikilla samoihin ongelmiin, ja ihmiset vanhenevat biologisesti eri tahtiin.
“Haluan ymmärtää, miten genetiikka, ympäristö ja elintavat yhdessä muokkaavat terveyttä”, Ollikainen summaa.
Tässä kaksostutkimus on arvokas työkalu. Geneettisesti hyvin samanlaisten kaksosten elämäntavat tai terveys ovat voineet eriytyä. Vertailemalla kaksosia voidaan paremmin selvittää, mitkä tekijät selittävät yksilöiden välisiä eroja. Multi-omiikan menetelmillä pyritään ymmärtämään erojen taustalla olevat molekyylitason tapahtumat.
Pitkällä aikavälillä tutkimustulokset voivat hyödyttää myös potilaita.
“Pelkkä paino ei kerro kaikkea terveydestä. Samanlainen lihavuus voi merkitä toiselle paljon suurempaa riskiä kuin toiselle”, Ollikainen sanoo.
Kun erojen taustalla olevia syitä ymmärretään paremmin, yksilöllisiä terveysriskejä voidaan ehkä tulevaisuudessa tunnistaa nykyistä tarkemmin ja ehkäisyä sekä hoitoa kohdentaa yksilöllisemmin. Tavoitteena on siirtyä väestötason riskiarvioista kohti yksilön biologisen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Ollikainen haluaa kuitenkin pysyä realistisena: ennen kuin tutkimustuloksia voidaan soveltaa kliinisessä työssä, löydösten on osoittauduttava toistettaviksi ja lääketieteellisesti merkityksellisiksi.
Minerva on enemmän kuin työpaikka
Ollikainen jatkaa tutkimusryhmänsä johtajana Minervassa myös uuden professuurinsa rinnalla. Hän nostaa esiin Minervan merkityksen ympäristönä, jossa tutkimusta voi kehittää ja uusia yhteistyömuotoja rakentaa.
“Minervan vahvuus on lämmin ja tiivis yhteisö, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja apua saa helposti. Tämä koskee niin tutkimusryhmien johtajia, tutkijoita kuin muutakin henkilökuntaa. Minervan johtajalla on aito halu tukea ihmisten työtä, osaamisen kehittymistä ja uralla etenemistä”, Ollikainen kertoo.
“Arvostan myös sitä, että Minervan toiminta on sujuvaa ja hallinnollinen byrokratia pysyy vähäisenä. Tutkijan arjessa tällä on todella suuri merkitys: kun käytännön asiat hoituvat joustavasti ja tukea saa helposti, aikaa ja energiaa jää enemmän itse tutkimukseen ja ihmisten kanssa työskentelyyn.”
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F10%2FLogo_teksti.png)
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F10%2FLogo_teksti_valk.png)
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F10%2FGradient_blue.png)
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F10%2FMiina_Ollikainen.jpg)
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F11%2FDSC_2056-1-scaled.jpeg)
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F10%2FTarkkonen-Inkeri.jpg)
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F11%2FPanu-Luukkonen-1.jpg)
/https%3A%2F%2Fminervainstitute.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2026%2F06%2FDSC_5317-scaled.jpg)