Miten tyypin 1 diabetes vaikuttaa verisuoniin pitkällä aikavälillä? Jussi Inkeri ja Aleksi Tarkkonen tutkivat yhteyksiä

Röntgenlääkärit Jussi Inkeri ja Aleksi Tarkkonen tutkivat Lääketieteellisessä Tutkimuslaitoksessa Minervassa tyypin 1 diabetekseen liittyviä verisuonimuutoksia. Molempien väitöstutkimukset syntyivät Daniel Gordinin johtamassa Sydän- ja munuaissairaudet diabeteksessa -tutkimusryhmässä. Tutkimukset toivat esiin uusia kiinnostavia havaintoja, mutta myös kysymyksiä, joihin ei vielä ole vastausta.

Inkeri ja Tarkkonen päätyivät tutkimuksen pariin hieman eri polkuja. Inkeri löysi tutkimusryhmään ohjaajiensa inspiroimana, Tarkkonen puolestaan etsi tutkimusta, jossa yhdistyisivät kiinnostava, eteenpäin menevä aihe ja mahdollisuus tuottaa terveyshyötyjä.

– Tyypin 1 diabetes on vakava sairaus, joka aiheuttaa edistyneistä hoidoista huolimatta elinvuosien menetystä ja lisääntynyttä sairastavuutta. Siksi sen tutkimisessa on myös potentiaalia merkittäviin terveyshyötyihin, Aleksi Tarkkonen kertoo.

Mitä kaulavaltimot ja silmät kertovat aivojen verisuonista?

Jussi Inkerin tutkimuksen lähtökohtana oli FinnDiane-aineistossa julkaistu havainto: melko nuorilla ja neurologisesti oireettomilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla esiintyi yllättävän paljon aivojen mikroverenvuotoja. Väitöskirjassaan Inkeri selvitti valtimoiden rakenteen ja toiminnan, pitkäaikaisen verensokerialtistuksen sekä aivojen pienten suonten muutosten välisiä yhteyksiä. 

Ensimmäisessä osatutkimuksessaan hän vertasi kaulavaltimon seinämän paksuutta aivojen magneettikuvissa näkyviin mikroverenvuotoihin. Yhteys löytyi: mikroverenvuotoja esiintyi enemmän ihmisillä, joiden kaulavaltimon seinämä oli paksumpi. Tulos säilyi myös silloin, kun pitkäaikainen verensokeritasapaino otettiin huomioon.

– Kaulavaltimon seinämän paksuutta voidaan mitata helposti ultraäänellä. Jatkossa olisi kiinnostavaa selvittää, voisiko tällainen mittaus antaa tietoa myös aivojen pienten verisuonten muutosten riskistä, Inkeri sanoo.

Aleksi Tarkkosen tutkimuksessa katse kääntyi verkkokalvolle. Lähes jokainen tyypin 1 diabetesta sairastava kehittää diabeettisen silmäsairauden merkkejä ensimmäisen 30 tautivuoden aikana, ja heillä on myös suurentunut riski sairastua aivojen verisuonisairauksiin. Verkkokalvon ja aivojen pienillä verisuonilla on useita yhteisiä piirteitä, joten silmänpohjan muutokset voivat antaa vihjeitä myös aivojen verisuonten tilanteesta.

– Tutkimuksessani verkkokalvon verisuonten läpimitan muutokset olivat yhteydessä aivojen pienten suonten muutoksiin jo ennen pitkälle edennyttä diabeettista silmäsairautta. Lisäksi noin 7,5 vuoden seurannassa aivojen pienten suonten muutosten esiintyvyys lähes kaksinkertaistui, ja niiden eteneminen oli yhteydessä verensokeritasapainoon ja diabeteksen kestoon. Vielä ei tiedetä, ehkäisisikö tiukempi hoitokontrolli näiden muutosten etenemistä tai muodostumista, Tarkkonen kertoo.

Nollalöydöskin on tärkeä

Inkerin tutkimuksissa pitkäaikainen verensokeritasapaino ei ollut yhteydessä kaulavaltimon seinämän paksuuteen tai aivojen mikroverenvuotoihin.

– Jos yhteyttä ei löydy, sekin voi olla tärkeä tulos. Silloin pitää miettiä, mistä ilmiö oikeasti johtuu, Inkeri sanoo.

Tarkkosen seurantatutkimuksessa lähtötilanteen verensokeritasapaino puolestaan oli yhteydessä aivojen pienten suonten muutosten etenemiseen. Tulokset herättävätkin kysymyksen siitä, mitä muita tekijöitä verisuonimuutosten taustalla on.

Tutkimustulokset eivät vielä suoraan muuta tyypin 1 diabeteksen hoitoa. Ne voivat kuitenkin auttaa tulevaisuudessa arvioimaan aivojen verisuonimuutosten riskiä esimerkiksi silmänpohjan tai kaulavaltimoiden tutkimusten avulla. Se, voitaisiinko näin havaittuja muutoksia myös ehkäistä tai niiden etenemiseen vaikuttaa, vaatii vielä lisää tutkimusta.

Tutkimusta lääkärintyön rinnalla

Sekä Inkeri että Tarkkonen ovat tehneet tutkimusta kliinisen lääkärintyönsä ohessa, usein iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Molemmat korostavat tutkimusryhmän ja moniammatillisen yhteistyön merkitystä.

– Kukaan ei pysty tekemään tämän tyyppistä tutkimusta yksin. Se vaatii ryhmän, jossa on laajaa osaamista ja motivoitunutta väkeä, Tarkkonen sanoo.

Tuoreet tohtorit kannustavat muitakin lääkäreitä antamaan tutkimukselle mahdollisuuden.

– Tutkimuksen tekeminen muuttaa myös sitä, miten itse katsoo lääkärintyötään. Se vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lukee hoitosuosituksia ja ajattelee potilaiden hoitoa. Tieteellisiä artikkeleita oppii lukemaan kriittisemmin ja niiden punaisen langan hahmottaminen helpottuu.