R\u00f6ntgenl\u00e4\u00e4k\u00e4rit Jussi Inkeri ja Aleksi Tarkkonen tutkivat L\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4 Tutkimuslaitoksessa Minervassa tyypin 1 diabetekseen liittyvi\u00e4 verisuonimuutoksia. Molempien v\u00e4it\u00f6stutkimukset syntyiv\u00e4t Daniel Gordinin johtamassa Syd\u00e4n- ja munuaissairaudet diabeteksessa -tutkimusryhm\u00e4ss\u00e4. Tutkimukset toivat esiin uusia kiinnostavia havaintoja, mutta my\u00f6s kysymyksi\u00e4, joihin ei viel\u00e4 ole vastausta.<\/b><\/b><\/p>\n
Inkeri ja Tarkkonen p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t tutkimuksen pariin hieman eri polkuja. Inkeri l\u00f6ysi tutkimusryhm\u00e4\u00e4n ohjaajiensa inspiroimana, Tarkkonen puolestaan etsi tutkimusta, jossa yhdistyisiv\u00e4t kiinnostava, eteenp\u00e4in menev\u00e4 aihe ja mahdollisuus tuottaa terveyshy\u00f6tyj\u00e4.<\/span><\/p>\n \u2013 Tyypin 1 diabetes on vakava sairaus, joka aiheuttaa edistyneist\u00e4 hoidoista huolimatta elinvuosien menetyst\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4ntynytt\u00e4 sairastavuutta. Siksi sen tutkimisessa on my\u00f6s potentiaalia merkitt\u00e4viin terveyshy\u00f6tyihin, Aleksi Tarkkonen kertoo.<\/span><\/p>\n Jussi Inkerin tutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana oli FinnDiane-aineistossa julkaistu havainto: melko nuorilla ja neurologisesti oireettomilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla esiintyi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon aivojen mikroverenvuotoja. V\u00e4it\u00f6skirjassaan Inkeri selvitti valtimoiden rakenteen ja toiminnan, pitk\u00e4aikaisen verensokerialtistuksen sek\u00e4 aivojen pienten suonten muutosten v\u00e4lisi\u00e4 yhteyksi\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n Ensimm\u00e4isess\u00e4 osatutkimuksessaan h\u00e4n vertasi kaulavaltimon sein\u00e4m\u00e4n paksuutta aivojen magneettikuvissa n\u00e4kyviin mikroverenvuotoihin. Yhteys l\u00f6ytyi: mikroverenvuotoja esiintyi enemm\u00e4n ihmisill\u00e4, joiden kaulavaltimon sein\u00e4m\u00e4 oli paksumpi. Tulos s\u00e4ilyi my\u00f6s silloin, kun pitk\u00e4aikainen verensokeritasapaino otettiin huomioon.<\/span><\/p>\n \u2013 Kaulavaltimon sein\u00e4m\u00e4n paksuutta voidaan mitata helposti ultra\u00e4\u00e4nell\u00e4. Jatkossa olisi kiinnostavaa selvitt\u00e4\u00e4, voisiko t\u00e4llainen mittaus antaa tietoa my\u00f6s aivojen pienten verisuonten muutosten riskist\u00e4, Inkeri sanoo.<\/span><\/p>\n Aleksi Tarkkosen tutkimuksessa katse k\u00e4\u00e4ntyi verkkokalvolle. L\u00e4hes jokainen tyypin 1 diabetesta sairastava kehitt\u00e4\u00e4 diabeettisen silm\u00e4sairauden merkkej\u00e4 ensimm\u00e4isen 30 tautivuoden aikana, ja heill\u00e4 on my\u00f6s suurentunut riski sairastua aivojen verisuonisairauksiin. Verkkokalvon ja aivojen pienill\u00e4 verisuonilla on useita yhteisi\u00e4 piirteit\u00e4, joten silm\u00e4npohjan muutokset voivat antaa vihjeit\u00e4 my\u00f6s aivojen verisuonten tilanteesta.<\/span><\/p>\n \u2013 Tutkimuksessani verkkokalvon verisuonten l\u00e4pimitan muutokset olivat yhteydess\u00e4 aivojen pienten suonten muutoksiin jo ennen pitk\u00e4lle edennytt\u00e4 diabeettista silm\u00e4sairautta. Lis\u00e4ksi noin 7,5 vuoden seurannassa aivojen pienten suonten muutosten esiintyvyys l\u00e4hes kaksinkertaistui, ja niiden eteneminen oli yhteydess\u00e4 verensokeritasapainoon ja diabeteksen kestoon. Viel\u00e4 ei tiedet\u00e4, ehk\u00e4isisik\u00f6 tiukempi hoitokontrolli n\u00e4iden muutosten etenemist\u00e4 tai muodostumista, Tarkkonen kertoo.<\/span><\/p>\n Inkerin tutkimuksissa pitk\u00e4aikainen verensokeritasapaino ei ollut yhteydess\u00e4 kaulavaltimon sein\u00e4m\u00e4n paksuuteen tai aivojen mikroverenvuotoihin.<\/span><\/p>\n \u2013 Jos yhteytt\u00e4 ei l\u00f6ydy, sekin voi olla t\u00e4rke\u00e4 tulos. Silloin pit\u00e4\u00e4 mietti\u00e4, mist\u00e4 ilmi\u00f6 oikeasti johtuu, Inkeri sanoo.<\/span><\/p>\n Tarkkosen seurantatutkimuksessa l\u00e4ht\u00f6tilanteen verensokeritasapaino puolestaan oli yhteydess\u00e4 aivojen pienten suonten muutosten etenemiseen. Tulokset her\u00e4tt\u00e4v\u00e4tkin kysymyksen siit\u00e4, mit\u00e4 muita tekij\u00f6it\u00e4 verisuonimuutosten taustalla on.<\/span> Sek\u00e4 Inkeri ett\u00e4 Tarkkonen ovat tehneet tutkimusta kliinisen l\u00e4\u00e4k\u00e4rinty\u00f6ns\u00e4 ohessa, usein iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Molemmat korostavat tutkimusryhm\u00e4n ja moniammatillisen yhteisty\u00f6n merkityst\u00e4.<\/span><\/p>\n \u2013 Kukaan ei pysty tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tyyppist\u00e4 tutkimusta yksin. Se vaatii ryhm\u00e4n, jossa on laajaa osaamista ja motivoitunutta v\u00e4ke\u00e4, Tarkkonen sanoo.<\/span><\/p>\n Tuoreet tohtorit kannustavat muitakin l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 antamaan tutkimukselle mahdollisuuden.<\/span><\/p>\n \u2013 Tutkimuksen tekeminen muuttaa my\u00f6s sit\u00e4, miten itse katsoo l\u00e4\u00e4k\u00e4rinty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Se vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lukee hoitosuosituksia ja ajattelee potilaiden hoitoa. Tieteellisi\u00e4 artikkeleita oppii lukemaan kriittisemmin ja niiden punaisen langan hahmottaminen helpottuu.<\/span> <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" R\u00f6ntgenl\u00e4\u00e4k\u00e4rit Jussi Inkeri ja Aleksi Tarkkonen tutkivat L\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4 Tutkimuslaitoksessa Minervassa tyypin 1 diabetekseen liittyvi\u00e4 verisuonimuutoksia. Molempien v\u00e4it\u00f6stutkimukset syntyiv\u00e4t Daniel Gordinin johtamassa Syd\u00e4n- ja munuaissairaudet diabeteksessa -tutkimusryhm\u00e4ss\u00e4. Tutkimukset toivat esiin uusia kiinnostavia havaintoja, mutta my\u00f6s kysymyksi\u00e4, joihin ei viel\u00e4 ole vastausta. Inkeri ja Tarkkonen p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t tutkimuksen pariin hieman eri polkuja. Inkeri l\u00f6ysi tutkimusryhm\u00e4\u00e4n ohjaajiensa inspiroimana, Tarkkonen […]<\/p>\n","protected":false},"template":"","class_list":["post-788","news","type-news","status-publish","hentry"],"acf":[],"yoast_head":"\nMit\u00e4 kaulavaltimot ja silm\u00e4t kertovat aivojen verisuonista?<\/b><\/h2>\n
Nollal\u00f6yd\u00f6skin on t\u00e4rke\u00e4<\/b><\/h2>\n
\n<\/span>
\n<\/span>Tutkimustulokset eiv\u00e4t viel\u00e4 suoraan muuta tyypin 1 diabeteksen hoitoa. Ne voivat kuitenkin auttaa tulevaisuudessa arvioimaan aivojen verisuonimuutosten riski\u00e4 esimerkiksi silm\u00e4npohjan tai kaulavaltimoiden tutkimusten avulla. Se, voitaisiinko n\u00e4in havaittuja muutoksia my\u00f6s ehk\u00e4ist\u00e4 tai niiden etenemiseen vaikuttaa, vaatii viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tutkimusta.<\/span><\/p>\nTutkimusta l\u00e4\u00e4k\u00e4rinty\u00f6n rinnalla<\/b><\/h2>\n
\n<\/span><\/p>\n